Toto ja minä -esitys- ja tapahtumasarja toteutettiin Helsingin Kruununhaassa antikvariaatti Laterna Magican kellaritilassa 17.3. – 28.3. 2015. Osana produktiota oli myös esityksellisen osion pohjalta tehty lyhytelokuva Das Glockenspiel, joka esitettiin outoon antiikkiin erikoistuneessa liikkeessä Götan maailmassa. Tässä 26.4. järjestetyssä tapahtumassa olivat mukana esityksellisen osion Judy Garland -hahmot.
Työryhmä aloitti produktionsa intensiivisellä keskustelujaksolla, jossa avattiin tuntematonta. Työryhmä teki myös runsaasti erilaisia kokeiluja, jotka liittyivät esimerkiksi tilan ja äänen kokemiseen. Tapahtumasarjan nimeksi tuli Toto ja minä, koska työryhmän kiinnostuksen ytimeen nousi menneiden aikojen suosittu elokuvatähti Judy Garland.
Judy Garlandin kautta avattiin jotain erityistä ihmisyyden ytimestä. Loimme tälle Hollywood-tähdelle esimerkiksi fiktiivisiä muistoja. Muistoihin liittyi täytettyjä eläinystäviä. Teimme valokuvia, joissa esitettiin Judy Garland ja näitä muistojen eläimiä. Kuvista tuli oikea valokuvanäyttely esityksellisen osion yhteyteen.
Varsinaisen esitystapahtuman ensimmäinen osio toteutettiin erittäin pienessä, suljetussa ja täysin pimeässä tilassa. Tilassa soitettiin nauhaa, jolla oli työryhmän tulkintoja Ursula Le Guinnin novellista The Ones Who Walk Away from Omelas. Nauhoja oli kaksi päällekkäin. Toinen nauhoista äänitettiin salaa, kun työryhmä kuunteli omia ajatuksiaan, jotka alkoivat näyttäytyä ilmiselviltä ja opettavaisilta. Pieni, suljettu ja valoton tila keskitti katsoja-osallistujan huomion nauhaan ja fyysiseen ympäristöön. Osallistujat täyttivät osittaista aistivajetta mielessään: oliko tilassa myös joku esiintyjistä, puhuivatko esiintyjät oven takana. Tilassa oli kylmä, lämpö tuli tiiviisti vieressä istuvista ihmisistä.
Sisääntulon yhteydessä yksi osallistujista ohjattiin toiseen tilaan, jossa esiintyjät lavastivat illallistilanteen. Tilassa paistettiin munuaista, jonka esiintyjät söivät itse. Samoin tehtiin jälkiruokaan ja paketoitiin lahja. Lopuksi likaisten astioiden ääreen istutettiin yksinäinen osallistuja. Muut tilaan tulijat näkivät tämän viimeisen kuvan. Tarkoitus oli tässäkin jakaa katsojien kokemukset: kaikki eivät saa nähdä tai kokea kaikkea mutta rajoja rikottiin sillä, että lavastetusta tilasta levisi ruoanhajua suljettuun tilaan ja lavastetun tilan yksinäinen katsoja sai lopuksi kuulla suljetun oven läpi yhdessä esiintyjien kanssa osan nauhaa.
Toisessa hieman isommassa tilassa oli outo peli, jota pelattiin pyöreän pöydän ääressä. Katsoja-osallistujat oli sijoitettu eri puolille tilaa niin, että jokaisen kuvakulma oli erilainen ja rajattu. Tilan seinillä oli valokuvateoksia, joissa esiintyi Judy Garland täytettyjen eläinten kanssa eri elokuviensa kulisseissa. Esiintyjät pitivät etäisyyttä katsoja-osallistujiin; he eivät ottaneet kontaktia katsoja-osallistujiin. Kuunneltiin yhdessä jykevästä kelanauhurista aito haastattelukatkelma Judy Garlandin uran loppuvaiheilta. Nauha oli suhteellisen pitkä, noin 15 minuuttia. Kelanauhurin rahina, pyörivä liike ja pysähtynyt kuva.
Kolmanteen tilaan mentiin alussa annetun numeron perusteella. Paikat olivat eri puolilla tilaa kylmiä kivenlohkareita. Tila oli pimeä ja sinne talutettiin. Tilaan oli rakennettu kone, jonka läpi kulki tuhansia marmorikuulia. Kokemus perustui kuuloaistiin mutta myös satunnaisiin välähdyksiin ja heijastuksiin.
Kun viimeinen marmorikuula oli hiljentynyt, kaikki esiintyjät olivat poistuneet tilasta. Alkoi kuulua hiljaa soittorasian ääni. Osallistujat saivat poistua, kun halusivat tai uskalsivat. He poistuivat edellisten tilojen läpi: keskimmäisessä tilassa oli liikkumattomana kaksi esiintyjää, joista ei voinut tietää, onko kyse oikeasta ihmisestä vai pelkästä lavasteesta.
(Valokuvat Janne Mäkinen)
IDA HO 